Lyhyt vastaus kysymykseen on kyllä. Mutta se, mitä tässä tekstissä halutaan osoittaa, on koko kysymyksen asettelun outous: moni katsoo puolueiden olevan liian samanlaisia ja on siksi tehnyt vaikkapa periaatepäätöksen jättää äänestämättä vaaleissa. Kysymys puolueiden eroista on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin edellä mainittu lyhyt vastaus antaa ymmärtää.
[IMAGE=b8bLZQfzWp56.jpg]
Mikä on puolue?
Kun haluamme vastauksen kysymykseen puolueiden samanlaisuudesta, täytyy tehdä selväksi, mikä puolue noin perusluonteeltaan on. Ensinnäkin puolue on järjestö, ja siinä toimiminen eroaa vain vähän muusta järjestötoiminnasta. Toiseksi puolueessa ei ole pakko olla kaikista asioista samaa mieltä, vaan puolueen muodostavat jäsenet, jotka ovat päässeet yhteisymmärrykseen siinä määrin, että voivat toimia yhdessä.
Puolueet eivät toki ole suomalaisessa politiikassa mikään välttämättömyys. Niitä vain pidetään lähes itsestäänselvyytenä, koska suurin osa poliitikoista kuuluu sellaiseen. Jos itsenäinen ehdokas saa tarpeeksi kannatusta, hän voi nousta kansanedustajaksi ilman minkään puolueen tukea.
Avainsana onkin tuki. Puolueet ovat monelle poliitikolle tärkeä tukiverkko, josta saa apua monessa muodossa vaikkapa vapaaehtoisten, rahallisen tuen tai näkyvyyden muodossa. Itsenäisen ehdokkaan tulee hankkia ja maksaa nämä kaikki omasta taskustaan. Jo pelkästään ehdolle asettuminen voi olla hankalampaa itsenäiselle ehdokkaalle.
Puolueisiin kuuluvan ehdokkaan on helppo tulla tunnetuksi ja saada ääniä, sillä puolue auttaa ihmisiä tunnistamaan, mitä asioita noin suurin piirtein ehdokas kannattaa. Puolueita leimataan tyypillisesti muutaman ideologian kautta osittain puolueen omasta toiveesta.
Mikä on ideologia?
Kun puhutaan puolueen eroista, tuodaan usein esille ideologia. Sen määrittelyssä on jälleen tärkeää muistaa joustavuus: ideologia on aate, joka yhdistää useampaa ihmistä. Kaikkien ei tarvitse sataprosenttisesti olla samaa mieltä ideologiasta, vaan se on lähinnä apuväline, jolla vaikkapa puolue määritellään.
Ideologiasta puhuttaessa viljellään myös paljon erilaisia sivistyssanoja kuten liberaali ja konservatiivi, tai niistä johdettuja uusia sanoja kuten kansallisliberaali, oikeistokonservatiivi tai liberaalinationalismi. Jotkut puolueet ovat tarkkaan määritelleet itselleen ideologian, kun taas toiset eivät. Ideologiat ovat ikään kuin kanaverkko, jolla merkitään omien reviiri.
Puolueen, saati yksittäisen poliitikon, on käytännössä mahdotonta profiloitua tiukasti vain yhden ideologian kannattajaksi. Äänestäjät ovat monenkirjavaa sakkia ja vaativat vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Useampi puolue voi kannattaa myös samaa ideologiaa, ja tällöin kannattaakin tutustua muihin puolueiden kannattamiin ideologioihin, koska ne tuovat eroja esille. Kahdella talousliberaalilla puolueella voi olla hyvinkin erilaiset näkemykset siitä, mitä kouluissa on tärkeää opettaa.
Miksi puolueet näyttävät niin samanlaisista?
Tätä asiaa kannattaa peilata oman maamme tilanteeseen ja verrata muihin maihin. Ruotsissa on jo pitkään puhuttu blokkipolitiikasta ja sen päättymisestä. Blokkipolitiikassa on kyse siitä, että puolueet ovat jo ennen vaaleja tehneet selväksi sen, kenen kanssa hallitus muodostetaan. Tällöin ääni yhdelle puolueelle on käytännössä ääni kaikille muillekin sen blokin puolueille, halusipa äänestäjä sitä tai ei. Blokkipolitiikkaan kuuluu myös usein se, että blokkia johtaa yksi iso puolue ja sen ympärille on kerääntynyt pienempiä tukipuolueita.
Suomessa hallitus on jo pitkään muodostettu konsensusperiaatteella. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään virallisia blokkeja ei ole, vaan vaalit voittanut puolue lähettää vaatimuksensa ja neuvottelukutsunsa kaikille paikkoja voittaneille puolueille ja nämä saavat sitten itse miettiä, kannattaako neuvotteluita aloittaa.
Neuvottelujen tuloksena Suomeen tuppaa syntymään ideologisesti hyvin kirjavia hallituksia. Tämä voi sitten luoda illuusion siitä, että Suomessa olisi vain kaksi puoluetta: hallitus ja oppositio.