Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi Suomen sosiaalidemokraattinen puolue eli SDP. SDP:n historia on melko pitkä, sillä se perustettiin alunperin jo ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1899. Tuolloin puolue tunnettiin nimellä Suomen työväenpuolue. SDP:n tämänhetkinen puheenjohtaja on Antti Rinne, joka on toiminut tehtävässään vuodesta 2014 lähtien.
SDP:n historia
Suomen työväenpuolueen ensimmäinen kokous pidettiin Turussa heinäkuussa 1899. Vuonna 1900 puolue otti kantaa sen hetkiseen tilanteeseen ja esitti vaatimuksia, joiden tarkoituksena oli parantaa työläisten asemaa ja elinolosuhteita yhteiskunnassa. Vuonna 1903 puolueen nimi vaihtui Suomen sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi huolimatta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin vastustuksesta, joka tuolloin oli valvomassa Suomen asioita, sillä Suomi oli vielä Venäjän vallan alla autonomisesta asemastaan huolimatta.
SDP:hen liittyi runsaasti uusia jäseniä, kun Suomessa saatiin vuonna 1905 uusi 200 paikkainen eduskunta. Tällöin myös sivistyneistö kiinnostui puolueen toiminnasta ja vuoden kuluttua SDP oli jo suurin sosiaistinen puolue Euroopassa. Suomen julistauduttua itsenäiseksi SDP ei ollut hallituksessa, mutta yhteisymmärryksessä porvarillisen hallituksen kanssa Suomen valtuuskunta haki bolsevikkien hallitsemalta Venäjältä itsenäisyydelle hyväksyntää ja sai sen.
Punaiset kaappasivat vallan Suomen sisällissodassa, mutta punakaartilaisten lopulta hävittyä sodan, myös moni aktiivinen SDP:n johtaja ja punaisten tukija pakeni Venäjälle. SDP:n jäsenistä kaikki eivät kuitenkaan olleet mukana punaisten toiminnassa sisällissodassa ja nämä sivussa olleet poliitikot käynnistivät puolueen toiminnan uudestaan. Osa Venäjälle paenneista SDP:n aktiiveista perusti myöhemmin Suomen kommunistisen puolueen.
SDP koki erilaista painostusta esimerkiksi Neuvostoliiton osalta 40- ja 50-luvulla, kun Neuvostoliiton puolelta ei hyväksytty Suomen sen hetkistä hallitu
sta. Tilannetta vaikeutti, ettei Urho Kekkonen tukenut Suomen hallitusta. Hallitus kaatuikin lopulta ja SDP oli pitkään oppositiossa. Poliittinen ympäristö muuttui, kun Mihail Gorbatšovin valtakausi alkoi Neuvostoliitossa. Myös Mauno Koiviston valinta presidentiksi vuonna 1981 vahvisti puolueen asemaa merkittävästi.
SDP nykyään
SDP on itse määritellyt sosiaalidemokratian niin, että se on “sorretun puolella, sortajaa vastaan”. Se ajaa yhteiskunnassa arvoja, jotka tähtäävät siihen, että hyvinvointiyhteiskunta takaa kaikille samat lähtökohdat ja yhtäläiset mahdollisuudet. Puolue myös vastustaa hallitsematonta markkinataloutta ja haluaa tukea kehitys- ja koulutusyhteistyötä.
SDP näkee tasa-arvon yhteiskunnan peruspilarina, josta kaiken muun tulisi kummuta. Puolue pyrkii poistamaan eriarvoisuutta, köyhyyttä ja tuloeroja. Ajankohtaisina linjauksina SDP on ottanut muun muassa kriittisen asenteen Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan. SDP ei myöskään kannata pakollisen ruotsin poistamista tai vähentämistä koulutuksesta.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen osalta SDP haluaa vähetää ja minimoida terveys- ja hyvinvointierot, purkaa terveydenhuollon jonoja ja yhtenäistää palvelujärjestelmää. Tähän puolue pyrkii muun muassa korostamalla kuntien merkitystä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, lisäämällä yhteistyötä eri toimitsijoiden välille ja turvaamalla rahoituksen tason kaikille kunnille.
Puolueella on Suomi 2030-linjaus, jonka tavoitteet se pyrkii täyttämään vuoteen 2030 mennessä. Ilmaston suhteen SDP:n tavoitteena on hiilineutraali Suomi vuoteen 2035 mennessä ja vuoteen 2050 mennessä hiilinegatiivinen valtio. Koulutuksen suhteen tavoitteena on nostaa kaikkien suomalaisten osaamistasoa ja tasa-arvoistaa koulutusta. Oppivelvollisuus halutaan laajentaa toiselle asteelle. Globaalipolitiikan tavoitteena puolestaan on kestävä kehitys ja monikeskisen yhteistyön elvyttäminen ja vahvistaminen. SDP haluaa myös uudistaa Suomen kehityspoliittista profiilia.