Politiikka on terminä melko moniulotteinen käsite. Alunperin sitä on käytetty antiikin Kreikassa ja se tulee sanasta politikos, joka tarkoittaa “kansalaista koskevaa”. Jo monen länsimaisen demokraattisen valtion juuret ovat antiikin ajan kreikassa ja sieltä erilaiset poliittiset suuntaukset ovat vähän kerrallaan lähteneet leviämään, saaden jatkuvasti myös uusia piirteitä.
Poltiikka on nykyisessä muodossaan paljon laajempi käsite kuin pelkästään kansalaista koskeva. Se voi olla ideologinen suuntaus, kaupallinen hyödyke tai vaikutustapa. Useimmiten politiikka liittyy nykyään kuitenkin erilaisten poliittisten puolueiden toimintaan. Nämä puolueet pyrkivät ajamaan asioita, jotka kokevat tärkeäksi ja pyrkivät näin edistämään omaa asiaansa.
Politiikan ympärille on rakentunut paljon muita käsitteitä ja tieteenaloja
Politiikan ympärille on kehittynyt muun muassa erilaisia politiikan tutkimusaloja, joita esimerkiksi valtiotiede tutkii. Tästä on erilaisia alaluokkia, kuten poliittinen historia ja poliittinen filosofia. Näitä aloja tutkimalla voidaan ennustaa esimerkiksi poliittisten valintojen vaikutusta ja mahdollisesti parantaa ja kehittää poliittisia rakenteita paremmaksi.
Politiikkaa on tutkittu ja pohdittu jo sen syntyajoista lähtien. Ensimmäisiä politiikan teoksia syntyi jo antiikin Kreikassa, jossa muun muassa tunnettu filosofi Platon kirjoitti teoksen Valtio, jossa pohditaan hyvän valtion rakennetta ja sen johtamista. Myös Platonin oppilas, toinen tunnettu antiikin filosofia Aristoteles kirjoitti teoksen Politiikka, joka oli toinen osa hänen kaksiosaisesta kirjastaan, jotka käsittelivät yhteiskunnan rakennetta ja etiikkaa. Aristoteles pohjasi ajattelunsa osin Platonin oppeihin, mutta toisaalta hän myös monin paikoin kritisoi Platonin ajattelua ihannevaltiosta ja sen käsitteistä ja esitti sen sij
aan omia ideoiitaan siitä, millainen ihannevaltion tulisi olla poliittiselta ja yhteiskunnnalliselta rakenteeltaan. Politiikka on siis koettu kiinnostavaksi ja koskettavaksi asiaksi läpi historian ja juuri nämä antiikin tunnettujen filosofien kirjat muodostavatkin pohjan nykyisille yhteiskuntatieteille.
Poliittiset päätökset koskevät sekä julkisia että yksityisiä asioita
Moderni poltiikka on liikkunut kokoajan enemmän siihen suuntaan, että valtion ei pitäisi puuttua ihmisten yksityisiin asioihin vaan tarjota lähtökohtaisesti kaikille tietyt oikeudet ja turva kuitenkaan rajoittamatta yksilön henkilökohtaisia valintoja. Luonnollisesti rajanveto näiden kahden välillä on ollut erittäin hankalaa ja asia on edelleen monen poliittisen väittelyn aiheena. Huolimatta siitä, että ihmisten yksityisasioita ei pidetä sellaisina, mihin valtiolla olisi oikeus puuttua, on kuitenkin vaikeaa taata kaikille samat lähtökohdat rajoittamatta ja toisaalta edistämättä toisten ihmisten asemaa.
Toiset abstraktit käsitteet on helpompi hyväksyä, kuten esimerkiksi sananvapaus. Toisaalta taas erityisesti viime vuosina on keskusteltu runsaasti siitä, mikä lasketaan vielä kuuluvaksi sananvapauteen ja mikä taas vihapuheeseen ja kansanryhmiin kohdistuvaksi kiihottamiseksi. Muitakin vastaavia aiheita löytyy jatkuvasti ja sellaiset aiheet, jotka saattavat modernien ihmisten mielestä tuntua täysin absurdeilta, ovat aiemmin olleet kiivaiden väittelyiden kohteena ja johtaneet jopa valtion sisäisiin konflikteihin ja sotiin. Näistä mahdollisesti tunnetuin esimerkki on Yhdysvaltain sisällissota, joka käytiin etelä- ja pohjoisvaltioiden välillä ja suurin ratkaiseva poliittinen kysymys valtioiden välillä oli orjuus. Nykykäsityksen mukaan orjien pitäminen on laajasti hyväksymätöntä sekä laissa että eettisesti. Tämä keskustelu kuitenkin osoittaa, että politiikka seuraa aikaansa ja ihmisillä on aina ollut mahdollista vaikuttaa siihen laajoilla kansan mieletä osoittavilla liikkeillä.