Miksi EU on niin pikkutarkka?

Erilaiset EU:n säädökset ja standardit puhuttavat aina säännöllisesti mediassa ja toisinaan niistä tehdään tahallaan repiviä otsikoita, koska ne saavat ihmiset klikkailemaan ja jakamaan uutista enemmän.

Sääntöjä on vaikka kuinka ja paljon, ja niiden määrää saa kauhistella, jos vain haluaa. Suurin osa säännöistä liittyy toisiinsa ja koskee useampaa eri tuotetta, eli yksittäistä tuotetta koskevista direktiiveistä ja säännöistä täytyy erottaa ne, jotka koskevat tuotetta itseään ja ne, jotka koskevat vaikkapa samasta materiaalista valmistettuja tuotteita. Ideana on kuitenkin varmistaa, että jokainen meistä tietää tasan tarkkaan, mitä käyttämissämme tuotteissa on ja, että ne eivät ole terveydelle haitallisia.

Yleisiä harhaluuloja

Ehkä tunnetuin EU:n sääntelyjupakka liittyy käyriin kurkkuihin. EU ei hyväksynyt kuin vain suoria kurkkuja ja tämä aiheutti närää kurkkuviljelijöissä. Syylliseksi leimattiin kasvoton unioni, mutta todellisuudessa juurisyy olemme me, eli kurkkujen syöjät: olemme tottuneet siihen, että kurkku säilyy hyvänä ja raikkaana reilun viikon jääkaapissa. Tämä johtuu siitä, että kurkun ympärillä on muovi, joka pitää kosteutta ja auttaa näin kurkkua säilymään pidempään. Jotta kurkun voi muovittaa siihen vaadittavalla koneella, tulee sen olla suora. Käyrä kurkku on edelleen täysin syötävä, eikä EU kiellä niiden myyntiä. Mutta koska käyrää kurkkua ei ole muovitettu, sen säilyvyys on heikompi ja se myydään siksi halvemmalla.

EU ei myöskään sääntele asioita vain elämän vaikeuttamisen riemusta, vaan pyrkii siihen, että koko unionin alueella olisi mahdollista saada yhtä laadukas tuote. Esimerkiksi kylpyhuoneen sadesuihku on sellainen tuote, joka saatetaan valmistaa Saksassa, mutta osat on valmistettu Kroatiassa. Kiitos yhteisten standardien, tämä sadesuihku on käytettävissä myös Suomessa, eikä sinun tarvitse maksaa esimerkiksi tullimaksuja, jos tilaat sen saksalaisen valmistajan verkkokaupasta.

Kestävyys ja tulevaisuudenusko

Yksi konkreettinen asia, mitä EU on alkanut vaatia, on se, että kaikenlaiset kodinkoneet, kuten vaikka pesukoneet sadesuihkut tai älypuhelimet, tulee olla korjattavissa, jotta ne pääsevät myyntiin unionin alueelle. Tällä pyritään estämään se, että tavaraa ei ole rakennettu vanhenemaan ja hajoamaan heti, kun takuu on umpeutunut. Uudistus nuijittiin läpi EU-parlamentissa vuonna 2019 ja se on tärkeä teko kertakäyttökulttuuria vastaan taistelemisessa.

Vaatimus korjattavista laitteista on tuonut pienkonehuollot takaisin Suomeen ja moneen muuhun EU-maahan. Alan katsottiin olevan jo kuolemassa, mutta koska nykyajan laitteita tulee voida korjata, on niiden korjaajille tilausta ihan kaiken kokoisissa kaupungeissa ja kylissä. Osa meinasi jo laittaa lapun luukulle, mutta ehtii vielä kouluttaa firmalleen jatkajan ja säilyttämään Suomessa pienen yrityksen.

EU on myös pyrkinyt vähentämään sääntelyllä sellaisia tuotteita, joiden käyttö on selkeästi haitallista ympäristölle. Tällaisia ovat vaikkapa kertakäyttöiset muoviastiat, jotka kiellettiin vuonna 2021 juurikin siitä syystä, että ne ovat kohtuuton rasite ympäristölle. Markkinoille on saapunut korvaavia tuotteita, jotka ovat kierrätettävää materiaalia tai pestäviä. Muovipillit ovat vaihtuneet teräspilleihin ja ne voi pestä tiskikoneessa siinä missä veitset ja haarukatkin.

Tärkeintä EU-sääntelyssä on siis se, että oma nykyinen elämäntapamme ei riistä mahdollisuuksia tulevalta sukupolvelta ja että nyt käyttämämme materiaalit ovat kierrätettäviä ja voivat siten toimia myös tulevien sukupolvien materiaaleina.