Vaalikoneen musta laatikko ja vastausasteikon piilotettu valta
Vaalikoneet ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisen demokratian digitaalisina kompassina. Ne auttavat hahmottamaan ehdokkaiden näkemyksiä tilanteessa, jossa puolueiden sisälläkin on paljon vaihtelua ja yksittäisen ehdokkaan valinta voi tuntua vaikealta. Erityisen merkittäviä ne ovat nuorille ja niille äänestäjille, joilla ei vielä ole vakiintunutta puolue- tai ehdokasvalintaa. Vaalikone ei kuitenkaan ole pelkkä neutraali hakemisto, vaan sen kysymykset, vastausasteikko, painotukset ja laskentatapa vaikuttavat siihen, millainen suositus käyttäjälle muodostuu.
Jo vastausvaiheessa äänestäjä joutuu tekemään tulkinnan. Onko väite sellainen, johon voi vastata täysin samaa mieltä, vai onko oma kanta pikemminkin jokseenkin samaa mieltä? Näiden vaihtoehtojen ero saattaa tuntua arkikielessä pieneltä sävyeroilta, mutta laskennassa se voi olla suuri. Kun vastaus muutetaan numeroksi ja sitä verrataan ehdokkaiden vastauksiin, asteikon ääripäät saavat usein enemmän vaikutusvaltaa kuin maltilliset vaihtoehdot.
Tämä ei tarkoita, että vaalikone olisi automaattisesti harhaanjohtava. Se tarkoittaa, että käyttäjän on hyvä ymmärtää, mitä järjestelmä oikeastaan mittaa. Taustalla toimiva algoritmi ei yleensä arvioi vastauksen perusteluja, poliittista tilannetta tai ehdokkaan toimintakykyä, vaan laskee etäisyyttä numeroina. Siksi vastaus täysin samaa mieltä voidaan tulkita huomattavasti voimakkaammaksi signaaliksi kuin vain mielipiteen suunnaksi. Suomalaisten vaalikoneiden asemasta ja rajoituksista on tehty laajaa tutkimusta esimerkiksi Politiikasta-lehden analyysissä vaalikonevaaleista.
Miten vaalikone laskee samanmielisyyden
Vaalikoneessa käyttäjän vastaukset muutetaan yleensä numerosarjaksi. Jos asteikko kulkee esimerkiksi välillä 1-5, voi numero 1 tarkoittaa, että vastaaja on täysin eri mieltä, numero 3 sitä, ettei kanta ole selvä tai että väite ei herätä vahvaa mielipidettä, ja numero 5 täysin samaa mieltä. Ehdokkaat vastaavat samoihin väitteisiin, minkä jälkeen ohjelma vertaa käyttäjän ja ehdokkaan lukuarvoja kysymys kysymykseltä.
Yksinkertaisessa laskennassa voidaan käyttää Manhattan-etäisyyttä, jossa jokaisen kysymyksen vastausten välinen absoluuttinen ero lasketaan yhteen. Jos käyttäjä antaa kysymykseen arvon 5 ja ehdokas arvon 4, ero on yksi. Jos käyttäjä antaa arvon 5 ja ehdokas arvon 1, ero on neljä. Toinen tavallinen vaihtoehto on euklidinen etäisyys, jossa erot korotetaan neliöön, summataan ja muunnetaan lopuksi neliöjuureksi. Tällöin suuret poikkeamat painavat suhteellisesti enemmän kuin pienet.
Käytännössä käyttäjän kanta voidaan kuvata moniulotteisena vektorina, jossa jokainen kysymys muodostaa yhden koordinaatin. Ehdokkaan profiili on toinen vektori samassa mielipideavaruudessa. Mitä lähempänä pisteet ovat toisiaan, sitä suurempi samanmielisyysprosentti yleensä ilmoitetaan. Menetelmiä ja niiden käyttökohteita on kuvattu ymmärrettävästi esimerkiksi tässä vektorietäisyyksien oppaassa. Vaalikoneiden laskutapa voi vaihdella palvelusta toiseen, eikä käyttäjä aina näe, käytetäänkö Manhattan-etäisyyttä, euklidista etäisyyttä, painotettua versiota vai jotakin muuta mallia.
| Laskentatapa | Mitä se korostaa | Mahdollinen vaikutus |
|---|---|---|
| Manhattan-etäisyys | Jokaisen vastauksen suoraa eroa | Useat pienet erot voivat kasautua |
| Euklidinen etäisyys | Suuria poikkeamia | Yksi jyrkkä ristiriita voi painaa paljon |
| Painotettu etäisyys | Ennalta tärkeiksi määriteltyjä teemoja | Yksi aihealue voi hallita suositusta |
Maltillisen ja äärimmäisen vastauksen konkreettinen ero
Oletetaan, että käyttäjä vastaa asteikolla täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä ja täysin samaa mieltä. Ehdokas on vastannut väitteeseen jokseenkin samaa mieltä. Jos käyttäjä valitsee saman vaihtoehdon, kyseisen kysymyksen etäisyys on nolla. Jos käyttäjä valitsee täysin samaa mieltä, ero on yksi. Tämä saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta useiden kysymysten kokonaisuudessa se voi muuttaa järjestystä.
Euklidisessa laskennassa vaikutus voi olla vielä voimakkaampi. Kun ero korotetaan neliöön, kolmen yksikön poikkeama tuottaa yhdeksän, kun taas yhden yksikön poikkeama tuottaa vain yhden. Näin täysin eri mieltä ja jokseenkin eri mieltä eivät ole ainoastaan kaksi porrasta samalla mielipidesuunnalla, vaan niiden välinen ero voi muodostaa suuren laskennallisen rangaistuksen. Tutkimuskirjallisuudessa on lisäksi kiinnitetty huomiota siihen, että mielipiteen ja ehdokkaan yhteensopivuutta esittävät järjestelmät voivat ohjata käyttäjää suosituksiin tavalla, jota käyttäjä ei itse huomaa. Tätä ilmiötä käsittelee PLOS ONE -lehdessä julkaistu tutkimus.
- Jyrkkä vastaus voi tehdä yhdestä erimielisyydestä suhteettoman näkyvän.
- Maltillinen vastaus voi kuvata todellista kompromissihakuisuutta, mutta näyttää laskennassa epäselvemmältä.
- Yksi painotettu kysymys voi vaikuttaa enemmän kuin useat tavalliset kysymykset.
- Pyöristetty samanmielisyysprosentti voi peittää ehdokkaiden todelliset erot.
Erityinen riski syntyy silloin, kun yhden kysymyksen jyrkkä vastaus peittää alleen kymmenen muun kysymyksen jaetun linjan. Käyttäjä voi olla ehdokkaan kanssa samaa mieltä talous-, koulutus- ja sosiaaliturvakysymyksissä, mutta täysin eri mieltä yhdestä voimakkaasti painotetusta turvallisuus- tai maahanmuuttoväitteestä. Lopputuloksena ehdokas putoaa listalla kauas, vaikka kokonaiskuva voisi olla äänestäjän arvojen näkökulmasta varsin läheinen. Vaalikoneen prosenttiluku ei siis ole sama asia kuin poliittinen kokonaisarvio.
Miksi ehdokkaat suosivat reunoja ja miten se vääristää tulosta
Ehdokkaalle vaalikone on sekä tiedonlähde että digitaalinen kampanjapaikka. Vastausten avulla voi erottautua puolueen muista ehdokkaista ja tehdä omasta profiilista helposti tunnistettavan. Jos ehdokas valitsee toistuvasti asteikon ääripäitä, hän voi näyttäytyä selkeänä ja päättäväisenä. Samalla äärimmäiset vastaukset voivat osua tehokkaasti niiden käyttäjien kanssa, jotka etsivät voimakasta samaistumista tai haluavat löytää vaihtoehdon vallitsevalle linjalle.
Selkeys ei kuitenkaan aina merkitse parempaa yhteensopivuutta. Maltillinen äänestäjä voi saada suositukseksi vain poikkeuksellisen kärkkäitä poliitikkoja, koska nämä sijoittuvat laskennallisesti lähelle käyttäjän yksittäisiä jyrkkiä vastauksia. Toisaalta ehdokas, joka kannattaa samaa tavoitetta mutta korostaa asteittaista toteutusta, voi jäädä kauemmas. Näin vaalikone saattaa suosia retorista varmuutta käytännön kompromissien kustannuksella.
- Ääripäät lisäävät ehdokkaan profiilin näkyvyyttä.
- Vahva muotoilu tekee ehdokkaasta helposti vertailtavan, mutta voi yksinkertaistaa kantaa.
- Vastausten perustelut voivat paljastaa, tarkoittaako sama numero samaa asiaa.
- Kysymysvalinta vaikuttaa siihen, millainen politiikka ylipäätään tulee näkyväksi.
Myös kysymysten asettelu ohjaa tulosta. Vastakkainasettelua suosiva väite voi pakottaa valitsemaan kahden huonosti sopivan vaihtoehdon välillä, vaikka todellinen kanta olisi ehdollinen: esimerkiksi tavoite voisi olla hyväksyttävä, mutta sen rahoitus tai aikataulu ei. Vaalikoneet ovatkin aina jonkin toimituksellisen ja teknisen suunnittelun tulos. Suomalaisia vaalikoneita käsittelevä tutkimus tarkastelee niiden merkitystä kansalaisille, ehdokkaille ja journalismille sekä sitä, miten kysymykset, käyttöliittymä ja suosituslogiikka vaikuttavat demokraattiseen tiedonhankintaan.
Neljä vinkkiä vaalikonelukutaitoon ja tulosten tulkintaan
Vaalikoneen tulosta ei tarvitse hyväksyä valmiina vastauksena. Sen voi ottaa tutkimuskohteeksi ja kokeilla, miten herkkä suositus on omille painotuksille. Hyvä lähtökohta on erottaa toisistaan kolme asiaa: oma arvo, konkreettinen politiikkakeino ja kysymyksen sanamuoto. Samasta tavoitteesta voi olla useita toteutustapoja, eikä ehdokkaan antama numero yksin kerro, miten tämä käytännössä toimisi.
- Vaihda maltilliset ja jyrkät vastaukset keskenään. Tee ensin vaalikoneen tavallinen testi ja kirjaa kärkeen nousevat ehdokkaat. Muuta sen jälkeen vain ne vastaukset, joissa valitsit täysin samaa tai täysin eri mieltä, maltillisiksi vaihtoehdoiksi. Jos lista muuttuu rajusti, tulosta kannattaa pitää herkkyysanalyysina, ei täsmällisenä mittauksena.
- Lue avoimet perustelut numeroiden takana. Kaksi ehdokasta voi antaa saman vastauksen, mutta perustella sen eri tavoitteilla ja eri ehdoilla. Perusteluista voi selvitä, pitääkö ehdokas väitettä ehdottomana periaatteena vai neuvotteluasemana. Tämä auttaa vertaamaan vaihtoehtoja myös arjen vaikutusten, talouden ja toteutettavuuden näkökulmasta.
- Tarkastele painotuksia ja sivuuta epärelevantit teemat. Jos vaalikone sallii kysymysten painottamisen, anna suurin paino niille aiheille, jotka ovat päätöksesi kannalta olennaisia. Jos jokin kysymys ei kosketa omaa vaalia tai tuntuu epäselvältä, tarkista voiko sen jättää pois. Tutkimuksessa on korostettu käyttäjän vaikutusmahdollisuuksia sisältöihin ja algoritmeihin, sillä pienetkin muutokset väitteissä voivat vaikuttaa suositukseen huomattavasti. Aihetta käsitellään vaalikoneiden läpinäkyvyyttä käsittelevässä artikkelissa.
- Vertaa useita vaalikoneita rinnakkain. Eri mediat voivat valita erilaiset kysymykset, vastausasteikot ja laskentatavat. Yhden palvelun suositus kertoo siten vain yhdestä rajatusta vertailuasetelmasta. Useampi kone auttaa tunnistamaan ehdokkaat, jotka pysyvät lähellä eri menetelmillä, sekä kysymykset, jotka aiheuttavat suurimmat heilahtelut.
Vaalikoneen väitteitä ei myöskään kannata käsitellä pelkkinä mielipidemittareina. Jos jokin termi on epäselvä, taustatieto voi muuttaa vastausta merkittävästi. Vaalikoneita koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että käyttäjät eivät aina etsi ulkopuolista lisätietoa, vaan vastaavat nopeasti sen perusteella, miltä väite ensisilmäyksellä tuntuu. Siksi lisäselitykset, taustalähteet ja ehdokkaiden perustelut parantavat tuloksen käyttökelpoisuutta. Yksi tutkimus keskustelevaan vaalikoneeseen liittyen havaitsi, että räätälöity lisätieto voi vahvistaa käyttäjien koettua ja tosiasiallista poliittista tietämystä, kuten tutkimus keskustelupohjaisista vaalikoneista osoittaa.
Ota vaalikoneen antama suositus haltuun tietoisena äänestäjänä
Vaalikone ei tee äänestyspäätöstä puolestasi. Se kokoaa rajatun joukon väitteitä, muuntaa vastaukset numeroiksi ja tuottaa yhden laskennallisen näkymän ehdokkaiden läheisyyteen. Tämä voi olla hyödyllinen ensimmäinen askel, erityisesti silloin kun vaihtoehtoja on paljon, mutta se ei korvaa ehdokkaan taustan, päätösten, perustelujen ja yhteistyökyvyn arviointia.
Matematiikan ja vastausasteikon peruslogiikan ymmärtäminen antaa äänestäjälle enemmän vapautta, ei vähemmän. Kun prosenttiluvut eivät näyttäydy absoluuttisina totuuksina, niitä voi käyttää oman pohdinnan tukena. Vertaa vaihtoehtoja, punnitse arvoja, katso vaikutuksia arkeen ja kiinnitä huomiota siihen, missä kohdin oma kanta on ehdoton ja missä kohdin kompromissi on mahdollinen. Tietoinen kansalainen katsoo suosituksen ohi suoraan niihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, joita ehdokas edistää ja joiden puolesta hän on valmis tekemään päätöksiä.